Historia
Mannerheimin lastensuojeluliitto perustettiin 4.10.1920. Perustava kokous pidettiin 4.10.1920 kenraali Mannerheimin kotona Helsingin Mariankadulla. Järjestölle annettiin nimeksi Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto. Kenraali Mannerheim nimettiin liiton kunniapuheenjohtajaksi.
Mannerheimin lastensuojeluliiton sytyttämän kipinän Pieksämäelle toi köyhäinhoidon tarkastaja Georg Gauffin, jonka kodissa pidettiin kokous paikallisosaston perustamiseksi 25.3.1922. Kokoukseen oli saapunut yli 40 asiasta kiinnostunutta. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin kirkkoherra Kaarlo Salovaara ja sihteerinä toimi Kaarlo Meriluoto.
Osaston nimeksi tuli Pieksämäen lastensuojeluyhdistys ja se liittyi alaosastona Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliittoon.
Alaosastoja oli Pieksämäen yhdistyksen perustamisen aikaan yhteensä kolmisenkymmentä. Nykyisin paikallisyhdistyksiä on jo lähes 550.
Lähde ja kuvat:
Pieksämäen kotiseutuarkisto/MLL Pieksämäen yhdistyksen arkisto
MLL - historia
Suomen ensimmäinen neuvola perustettiin vuonna 1922 Mannerheimin Lastensuojeluliiton toimesta Lastenlinnaan Helsinkiin. Siellä aloitettiin Arvo Ylpön johdolla äitikurssit ja valmistettiin myös äitiyspakkausta edeltäviä kiertokoreja vauvaperheille. (Terveydenhoitajaliitto).
Pieksämäen osaston alkuvuosien toiminta kohdistettiin pikkulasten hoidon parantamiseen ja sitä kautta lapsikuolleisuuden vähentämiseen. Lisäksi järjestettiin valistustilaisuuksia, joissa jaettiin aineistoa äideille ja äideiksi tuleville. Ohjeet käsittelivät lasten hoitoa, ruokailua ja vaatettamista. Hankittiin mm. vauvan vuoteeksi sopivia pärekoreja, joihin valmistettiin kapaloita, riepuja, paitoja ja muita sopivia vauvan varusteita lainattavaksi ja malliksi itsevalmistusta varten. Sotavuosien aikana osaston ja Punaisen Ristin tärkeänä tehtävänä oli ulkomailta ja kotimaasta kerättyjen vaateavustusten jakaminen niitä kipeästi tarvitseville.
Vuodesta 1935 osasto harjoitti äitiyshuoltoa, joka tapahtui kätilö Saima Solannon luona neuvonta-asemalla, joksi vaatimatonta toimintapistettä kutsuttiin. Siellä tapahtui määräpäivinä myöskin lääkärin vastaanotto. Vastaanotto oli äideille maksuton.
Varsinainen lastenneuvola perustettiin vuonna 1940 ja se oli vuokralla ”Mikkasen talossa” kahden huoneen huoneistossa. Aluksi toiminta toteutettiin Punaisen Ristin Mikkelin piirihallituksen alaisena. Lastenhoidon neuvontaa hoiti terveyssisar rva Anna Eklund. Äitiysneuvonta kuului myös osaston toimintaan, siitä huolehtivat kunnan kätilöt.
Vuodesta 1942 lastenneuvolan toiminta jatkui itsenäisesti MLL:n Pieksämäen osaston voimin.
Vuoden 1943 alussa neuvolatoiminta siirtyi Mikkasen talosta nahkuri Ferdinand Salon taloon Pieksäjärven rannalle.
Kunnallinen neuvola Pieksämäen kauppalaan perustettiin vasta vuonna 1947, jolloin he ottivat vastuun toiminnasta. Terveystalo valmistui Selkiöntielle (nyk. Wanhan neuvolan majatalo).
Lähde ja kuvat:
Pieksämäen kotiseutuarkisto/MLL Pieksämäen yhdistyksen arkisto sekä terveydenhoitajaliitto.
Huomattava testamenttilahjoitus Pieksämässä (1942):
”Nahkurimestari F. F. Salo Pieksämäen Kauppalasta on testamentissaan määrännyt Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitolle suurimman osan jälkeenjättämäänsä varsin kunnioitettavaan määrään nousevaa omaisuutta.”
Testamenttilahjoituksena Ferdinand Salolta saatu talo tontteineen sijaitsi Pieksänjärven rannalla, Asemanlahdella. Neuvolatoiminta siirtyi Salon taloon vuonna 1943 ja jatkoi toimintaansa aina vuoteen 1947, jolloin Kauppala rakensi oman terveystalon. Kun neuvolatoiminta siirtyi kunnan järjestämäksi, perusti Pieksämäen lastensuojeluyhdistys tilalle lasten päiväkodin, joka toimi tässä talossa vuoteen 1956 saakka. Suunnitelmissa oli tehdä talolle peruskorjaus tai rakennuttaa jopa uusi lastentalo.
Varat eivät riittäneet kuitenkaan uuden lastentalon rakennuttamiseen, mutta vuonna 1956 osasto saattoi ruotsalaisen Falkenbergin lahjavarojen ja paikkakunnalta saatujen lahjoitusten turvin ostaa Savontie 40:ssä sijaitsevan – nykyisen Hermannin - kiinteistön neiti Betty Puraselta.
Lähde ja kuvat:
Pieksämäen kotiseutuarkisto/MLL Pieksämäen yhdistyksen arkisto.
Pieksämäen lastensuojeluyhdistys osti v. 1956 Savontie 40:ssä sijaitsevan – nykyisen Hermannin - kiinteistön neiti Betty Puraselta. Talo tunnetaan Pieksämäen historiassa myös ”Mikkasen talona”.
Päiväkotitoiminta siirtyi tähän osaston ylläpitämään kiinteistöön, jossa 30-paikkainen päiväkoti toimi 40 vuodestaan lähes 37 vuotta aina vuoden 1993 heinäkuun loppuun.
Yhdistyksellä oli hyvä ja toimiva kiinteistö erinomaisella paikalla, ja niinpä toiminnan jatkosuunnittelu aloitettiinkin välittömästi. Kesällä 1993 järjestetyssä kyselyssä nousi esiin tarve perhekahvilatoiminnasta, jossa lapset ja vanhemmat voisivat tavata toisiaan vapaamuotoisen puuhastelun ja seurustelun merkeissä. Tämän lisäksi toivottiin lapsiparkkia, lastenhoitopalveluiden välitystä sekä kirpputoria ja kierrätystoimintaa. Näiden toiveiden pohjalta oli helppo lähteä kehittämään Perhekeskus Hermannin toimintaa, joka sitten käynnistyi 4.10.1993.
Lähde ja kuvat:
Pieksämäen kotiseutuarkisto/MLL Pieksämäen yhdistyksen arkisto.
Pieksämäen lastensuojeluyhdistyksen tärkeitä toimintamuotoja varhaisimpina vuosikymmeninä ovat olleet muun muassa: 40-luvulla maatalouskerhotyö, uimaopetuksen antaminen aina 70-luvulle saakka sekä sotakummitoiminta 40-luvulla.
Sotakummitoiminta käynnistyi vuonna 1940. Vuonna 1941 lehdessä kirjoitetaan näin ”Pieksämäellä on jo moni sotaorpo löytänyt itselleen sotakummin, jonka turvin hänen kova osansa on suuresti lieventynyt. Suuren yleisön tiedossa ei ehken kuitenkaan ole, että sotaorpoja, jotka kipeästi kaipaavat lähimmäistensä tukea, on vielä sangen runsaasti”. Lapsille hankittiin mm. ruotsalaisia ja tanskalaisia kummeja, jotka antoivat tukea rahallisesti. Enimmillään Pieksämäellä oli 95 sotaorpoa.
Lastensuojeluyhdistyksen järjestämät lasten uimakurssit olivat suosittuja ja keräsivät paljon osallistujia. vuonna 1938 osallistujia oli 161 lasta, jotka jaettiin neljään ryhmään siten, että isommat tytöt ja pienemmät tytöt sekä isommat pojat ja pienemmät pojat. Isommilla lapsilla oli lisäksi urheiluharjoituksia urheilukentällä sekä retkeilyä. Uimataidon hankkiminen oli tärkeä osa uimaopetusta.
”Ja hauskaa tuntui tämä kurssitouhu jokaisesta olevan. Ei sitä tarvinnut keneltäkään kysyä, sillä sulasta tyytyväisyydestä loistivat polvenkorkuisten pikkutyttöjen ja -poikien kasvot heidän kirmaillessa pehmoisella rantahietikolla tai polskutellessaan uimarannan vilpoisessa vedessä. Luottamuksella voivat lasten vanhemmat lähettää pienokaisensa näille lastensuojeluyhdistyksen virkistyskursseille.” (Pieksämäki-lehti 15.7.1938.)
Lähde ja kuvat:
Pieksämäen kotiseutuarkisto/MLL Pieksämäen yhdistyksen arkisto.
Mikkasen kaupasta ja kestikievarista Perhekahvila Hermanniksi - Tarinoita Savontie 40:stä
Perheiden Hermanni toimii satavuotiaassa Otto Mikkasen rakennuttamassa talossa, jossa kodin ja kaupan ohella Mikkanen piti kievaria ja majataloa. Kievarin pito loppui vuoteen 1926.
Mikkasen majatalossa toimi Helsingin Pukimo vuonna 1928. Vuosina 1932–38 talossa toimi Pieksämäen Säästöpankin konttori. Tämän jälkeen talo oli pääasiassa asuinkäytössä. Kuitenkin sotien aikana entisen pankin tiloissa toimi Raudun kunnantoimisto ja Raudun Kirkkoherranvirasto ja jonkin aikaa vielä kauppa. Myös Juvan kihlakunnan henkikirjoittaja toimi talossa 1940-luvulla.
1940-luvulla talossa asui vuokralla usean tämän päivän pieksämäkeläisen ohella muun muassa kaksi tunnettua hiihtäjäpoliisia Beni Vanninen ja Veini Kontinen. Myös Pieksämäki-Seuran pitkäaikainen puheenjohtaja, opetusneuvos Hannu Hyyrinen vietti lapsuutensa tässä, silloin Betty Purasen omistamassa talossa, vuosina 1944–1950.
Vuonna 1944 olivat yhteiskoulun tilat vielä puolustusvoimien käytössä ja läheinen koulu joutui hankkimaan vuokratiloja. Kaksi yhteiskoulun luokkaa sijoittui koulua vastapäätä Savontiellä 40 sijainneen talon länsipäätyyn.
Sota loppui aikanaan ja ns. Mikkasen talo siirtyi 6.9.1956 Mannerheimin lastensuojeluliiton Pieksämäen paikallisosastolle.
Perhekahvila Hermannin rakennukset olivat ajan saatossa ja varojen puutteessa päässeet huonoon kuntoon. Vuonna 2015 tehty kuntokartoitus osoitti, että rakennus on perusteiltaan ehjä ja kunnostettavissa. Yhdistykseen perustettiin kannatusryhmä, joka otti vastuuta talouden ja kiinteistön kuntoon saattamiseksi.
”Otto Mikkanen, joka talon rakensi oli isoisämme eli ukkimme. Meidän vanhempiemme lapsuudenkoti oli Savontie 40. Ukkimme vuokrasi Nenonpellon nyk. Vaalijalan sotilastilan, jossa hän viljeli ja kasvatti karjaa ja haki aamuisin tuotteensa myyntiin kauppaansa. Mummolamme oli Pieksämäellä, mutta meidän lapsuudessa se sijaitsi lähempänä tienristiä osoitteessa Savontie 56. Ukkimme menetti Savontie 40 kiinteistön taloudellisten lamavuosien aikana kun oli taannut liikemiesystäviään, joilla asiat eivät sujuneet hyvin. Vietimme paljon aikaa lapsuudessamme Pieksämäellä, jossa Veikko on myös syntynyt. Tästä lukkarinrakkaus Hermanniin ja yhdistykseen. Markku Poikola on lapsuudenystävämme ja hänen isoäitinsä teki pitkän uran puolestaan yhdistyksen hallituksessa. Ja näin me kolme eläkeläisinä palasimme juurillemme ja päätimme yhdessä olla tukena Hermannin elvyttämiseksi.”
Teksti: Juhani Wikström
Lähde ja kuvat:
Tienristiltä torille, Pieksämäen kirkonkylän kyläkirja sekä MLL:n Pieksämäen yhdistyksen arkisto.
2000-luvulla Hermannissa on perhekahvilatoiminnan lisäksi järjestetty lukuisia erilaisia tapahtumia ja teemapäiviä, kerhoja ja vertaisryhmiä sekä ohjattua leikkikenttätoimintaa kesäisin. Lapsille ja vanhemmille on ollut kerhoja, mm. äiti - vauva -kerho on toiminut useina vuosina ja vanhemmat ovat myös itse organisoineet iltaisin kokoontuvaa perhekerhoa. Hermanni on tarjonnut tilat myös mm. huumeita käyttävien nuorten vanhempien keskusteluryhmälle sekä väkivallasta kärsivien naisten kokoontumista varten. Hermannissa on organisoitu useana vuonna myös EU-ruokatuen jakoa. Perhekahvila on vuosien mittaan ollut myös harjoittelupaikka lukemattomille sosiaali- ja terveysalan opiskelijoille. Paikallisyhdistys on toiminut aktiivisesti yhteistyössä eri tahojen kanssa; mm. seurakuntien, kaupungin ja työväenopiston, ja yhdistyksen hallituksesta on ollut osallistujia lukuisissa yhteistyöryhmissä.
Toiminnan pyörittäminen on onnistunut työllisyysvaroin palkatun henkilöstön ja kaupungin osoittamien kesäharjoittelijoiden turvin sekä yhdistyksen hallituksen jäsenten ja muiden vapaaehtoisten voimin. Tärkeä merkitys on myös ollut yhdistyksen saamilla lahjoituksilla, joita on vuosien mittaan saatu niin yksityisiltä henkilöiltä kuin eri yhteisöiltä. Lahjoitusten suomien varojen turvin on pystytty kunnostamaan ja ylläpitämään kiinteistöä ja sen pihapiiriä. Vuosina 2016-18 perhekahvila Hermanni läpikävi suuren peruskorjauksen, minkä mahdollistivat avustukset sekä yhdistyksen toimintaa tukemaan muodostettu kannatusryhmä.
Puheenjohtajina ovat alkuun osaston ja sittemmin paikallisyhdistyksen monipuolisella taipaleella toimineet tarkastaja Georg Gauffin, rehtori Kaarlo Meriluoto, rouva Kaarin Ortola, rovasti Lauri Salovaara, metsäteknikko Martti Saarinen, lehtori Hilkka Simonen sekä lehtori Annikki Lähdesmäki vuoden 2000 loppuun. Toimistopäällikkö Leena Kuivalainen toimi puheenjohtajana vuoteen 2007 vuoden loppuun ja Mia Tiihonen kauden 2008-2009, jonka jälkeen puheenjohtajana oli lastenkodinohjaaja Tiina Hämäläinen. Vuodet 2011-2016 puheenjohtajan toimessa oli lastentarhanopettaja Virpi Havu. Sen jälkeen puolentoista vuoden ajan puheenjohtajan tehtävää hoiti Nina Piippo ja kesäkuusta 2018 vuoden 2019 tehtävää hoiti Johanna Kohvakka. Vuoden 2020 alusta alkaen yhdistyksen hallituksen puheenjohtajana on toiminut Ilona Ronkainen.